Perjantaina on eläinlääkäripäivä?

Aamusta meillä oli Prinsessojen pentutarkastus sekä sappihappoverikokeiden otto. Kaikki pennut saivat terveen ja reippaan pennun paperit ja käyttäytyivät eläinlääkärissä mallikelpoisesti. Sappihappoarvoja pitää vielä jännittää huomiseen. Nyt nämä prinsessat ovat löytäneet omat kodit ja neiti Saara lukuunottamatta ja näinpä Saara saakin nyt jäädä kotiin kasvamaan, siihen asti jos/kun/mahdollisesti oma sijoituskoti löytyy. Saarasta kaavailen linjojeni jatkoa jossain vaiheessa joten sen kohdalla tulee vain sijoittaminen kyseeseen.

image

Allin toipuminen leikkauksesta on lähtenyt hyvin käyntiin. Alkuviikosta saimme tikit haavasta pois ja haava on parantunut erittäin hyvin. Näinpä Alli sai hyvästellä kaulurin mitä se joutui pitämään ettei pääsisi haavaa nuolemaan. No eipä sillä että haava olisi Allia yhtään kiinnostanut, päinvastoin.

Tänään olimme Allin kanssa fysioterapeutin vastaanotolla ja saimme neuvoja miten lähteä Allia nyt kuntouttamaan. Tavoitteeksi kirjattiin ”Fysioterapian tavoitteena on kuntouttaa koirasi jälleen symmetrisesti neljälöä raajalla liikkuvaksi harrastuskaveriksi” ja tämä mielestäni kuulostaa meille oikein loistavalta tavoittelta. Toivon että Alli voi elää ja toimia ilman kipua tai säännöllistä kipulääkistystä ja käydä lenkillä käyttäen kaikkia neljää jalkaansa. En haaveile Allin kanssa enää mistään agilityurasta, ei ne haaveet ja se luopumistyö on jo tehty, mutta jos se joskus voisi omaksi ilokseen vaikka pari putkea rallatella olisi se hienoa mutta maailmamme ei siihen kaadu jos näin ei koskaan tapahdu.

Allin kohdalla suurin haaste ehdottomasti on ja tulee olemaan ainakin näin alkuun on se että Alli alkaa varata leikatulle jalalleen. Seistessä varausprosentti on tällä hetkellä noin 20% eli ei juuri mitään. Toki täytyy muistaa että toimenpiteestä on vasta kaksi viikkoa aikaa, joten eihän jalan täyttä käyttöä voi olettakaan. MUTTA Allin kohdalla täytyy myös muistaa se että pitkään aikaan se ei ole kunnolla varannut seistessä sille jalalle. Liikkeessä siihen nähden kuinka vähän aikaa leikkauksesta on Alli käyttää jalkaansa hyvin ja osatavoitteena nyt onkin että Alli saadaan kävelemään ulkoilut täysin ilman pomputtamista. Tähän parasta on hidas kävely, koska se huomio tehtiin (jo kotonakin) että heti kun Allin vauhti kiihtyy se alkaa pompottaa jalkaa. Eli rauhallista kävelyä. Tämän lisäksi saimme kasapäin jumppaohjeita joita yritämme noudattaa. Mutta voin kertoa että on hyvin vaikea saada koira istumaan symmetrisesti jos sitä ei ole opetettu istumaan! Mutta me emme lannistu vaan jatkamme harjoituksia terrierin sitkeydellä.

Kaikinpuolin käynti oli erittäin hyödyllinen. Sain itse paljon vinkkejä miten jumpata Allia ja ennen kaikkea miten voin polvea liikuttaa jne. Minä kun olen arastellut siihen koskemista peläten että ”rikon siinä jotain”. Seuraava kerta sovittiin parin viikon päähän ja silloin on tarkoituksena viedä Alli vesijuoksumatolle, joka on todettu hyväksi kuntoutusmuodoksi TPLO leikkauksen jälkeen. Allin kuntoutuminen tulee varmasti olemaan pitkä tie, mutta toivon että lopussa kiitos seisoo ja Alli saisi vielä monta neljällä tassulla käveltyä ja miksei juostuakin vuotta lisää. Onhan meidän Sissillä parin päivän päästä 8v syndet 🙂