Takapakkia

Voi harmitus ja huokaus… Allin kuntoutuminen otti keskiviikkona ison harppauksen, valitettavasti taaksepäin.

Tiistai aamuna oltiin lenkillä, poikkeuksellisesti otin kaikki aikuiset mukaan joka oli isoin virhe. Kävelylenkkimme varrella asuu yksi Rotikka mitä meidän akat vihaa ylitsekaiken ja kuinka ollakaan tämä koira oli ulkona aidan takana ja pääsi meidät yllättämään. No seurauksethan voi arvata, Alli alkoi muiden mukana riehua ja hetki minulla kesti ennen kuin sain pelin poikki ja koirat aisoihin. Pahin kuitenkin ehti tapahtua ja Alli satutti leikatun jalkansa. Seuraavana aamuna Alli oli täysin kolmijalkainen ja  piti leikattua jalkaa ihan ihmeellisessä asennossa. Soitto Apexiin ja saatiin kontrolliaika vielä samalle illalle. Onneksi. Elämäni pisimmät tunnit, koska Alli oli selvästi hyvin kipeä ja alakuloinen eikä esimerkiksi noussut yhtään vastaan kun Henkka tuli töistä. Peruspessimissinä valmistelin jo itseäni pahimpaan ja mietin minkä ratkaisun teen jos jalka pitäisi esim. leikata uudelleen.

Leikanut lääkäri Eskelinen katsoi ja kuvasi Allin ja totesi että polvi on oikeassa asennossa ja kuvat olivat hyvät. Luutuminen on lähtenyt hyvin käyntiin ja ruuvit ja metallit olivat pysyneet paikallaan. Mitään siis ei ollut varsinaisesti mennyt rikki, kai. Luultavasti polvi on vain venähtänyt. Eli jatketaan nyt kipulääkitystä vielä pari viikkoa ja liikunta aloitetaan varovasti pikku hiljaa lisäten ja kivun sallimissa rajoissa. Tästä takapakista johtuen olen nyt pitänyt myös aktiiviset fysioterapia harjoitukset tauolla ja olen vain kylmännyt A lin jalkaa sekä tehnyt passiivisia liikeharjoituksia, ja niitäkin hyvin varoen. Aika näyttää mitä tuleman pitää ja miten Sissi Terrieri tästä takaiskusta lähtee toipumaan.

Vastaa